To be continued...

Alotetaan nyt siis ihan alusta. Ekan kerran tulin Tallinnaan joulukuussa, olin kolme viikkoo ja lähdin viettää joulupyhät kotiin. Tän jälkeen kolme kuukautta meni ihan yhessä hujauksessa ja tadaa, löysin itteni taas Tallinnasta. All my roads lead to Tallinn. Sillon en osannu yhtään arvata, et millasta täällä tulee olemaan.

Nyt kun harjotteluaika alkaa olla ohi, niin aloin kelaa aikaa taaksepäin ja miettiä, mitä tää kaikki on kokonaisuudessaan pitänyt sisällään. Mulla on myös pari kultasta neuvoa takataskussa, jotka voi olla hyödyllisiä ulkomaille työharjotteluun lähteville.

Kesä vs Talvi. Kumpi vie?

Alkuun kaikki tuntu tosi uudelta ja jännältä, mut se alkuhuuman liekki sammu jo aika nopeesti siinä vaiheessa, kun arki alko tuntuu normaalilta ja paikat tutummilta. Samassa vaiheessa iski ensimmäiset koti-ikävän tunteet, koska perhe ja kaverit oli Suomessa. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Jokaisen lähtijän kannattaa tarkkaan miettii, et kuinka riippuvainen on omasta Suomen tukijoukostaan. Mä oon nyt suorittanut kaikki mun työharjottelut ulkomailla ja pärjään hyvin yksin, mut silti jopa mulla on välillä ollu vähän vaikeeta olla erossa mulle tärkeistä ihmisistä. Mäkin aina ajattelin, että joo, ei oo mikään ongelma olla muutama kuukausi pois Suomesta. Siinä vaiheessa kun niitä kuukausia tosiaan kertykin sen viisi kappaletta, niin ikävä kotiin on ajoittain ollut melko kova. Välillä on niitä huonoja päiviä ja välillä taas tosi hyviä, eli kyllä siihen ”yksinoloon” tottuu melko nopeesti. Trust me.

Ulkomaille lähtijän kannattaa henkisesti varautuu siihen, et ongelmien ilmaantuminen matkalla ei oo ihme eikä mikään. Ite oon kohdannut jokasella harjottelulla erilaisia ongelmia ja usein ne on kohdistunu liiketalousopistoon tai kohdemaassa olevaan yhteistyöoppilaitokseen. Oikeestaan aina ne on liittynyt jollain tapaa mun majotukseen. Ekalla harjottelulla multa meinas lähtee kämppä alta ensimmäisten kahden viikon jälkeen ja syynä siihen oli pienehkö väärinkäsitys yhteistyökoulujen välillä. Toisella harjottelulla sainkin yllättäen kolme päivää ennen lähtöä kuulla, että en meinannut saada koululta mitään tukia kalliiseen majotukseeni ja nyt tällä kerralla koin suuren väärinkäsityksen sovitusta vuokrahinnasta. Tän viimeisen harjottelun probleemi ei tosin johtunut koulusta ollenkaan, vaan omasta mokasta. Hoitakaa hyvät ihmiset kaikki sopimusasiat aina kirjallisesti.

Kannattaa siis olla valmis kohtaamaan kaikenlaisia haasteita ja ennen kaikkea selviytymään niistä aikalailla yksin. Taas kerran, vaikka ite oon henkilö joka ei pienestä hetkahda, niin nää asiat aiheutti jopa mulle pari unetonta yötä ja paniikkikohtausta. Asioilla on kuitenkin tapana aina järjestyä, joten hengitä syvään ja laske vaikka kymmeneen, se voi joissain tapauksissa auttaa pahimmassa hädässä.

Matkalle kannattaa pakata mukaan reipas ja kaikelle avoin asenne. Jotkut kulttuurierot valtioiden välillä voi olla aluks vähän shokeeraavia ja sillon täytyy vaan pitää se naama peruslukemilla, eikä näyttää suurta järkytystä, koska sehän ei kuulu kohteliaisiin käytöstapoihin. Kaikesta ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta pääset pitkälle sillä, jos et näytä mahdollisia radikaalisti paikallisesta ajattelutavasta eroavia mielipiteitäsi julkisesti. Uskokaa tai älkää, vaikka Viro on meidän eteläinen naapurimaa, niin kulttuurieroja löytyy silti älyttömän paljon.

Reipas mieli jo messissä?

Nyt kun oon ladellut kaikkea ei-niin-positiivista tähän alkuun, niin voisin puhua myös niistä hyvistäkin puolista. Ulkomaan harjottelut on todella kasvattavia kokemuksia ja sen huomaa yleensä vasta näin jälkikäteen. Omillaan oleminen auttaa kasvamaan ihmisenä ja opettaa paljon uutta elämästä ja itsestään. Itelläni on nyt tosi vahva fiilis ja asiat, jotka joskus on jännittänyt tai pelottanut, niin ei tunnu enää missään. Ennen esimerkiks jännitin tosi paljon soittaa puhelimella ja varsinkin sillon, jos piti puhua englantia. Nykyään ootan niitä päiviä, kun pääsen soittelemaan ympäri Helsinkiä ja keskustelemaan erilaisten alihankkijoiden kanssa, ne on yleensä tosi aurinkoista ja ihanaa porukkaa. Hauskana esimerkkinä vielä se, että Tumlaren pikkujoulujen aikainen Tallinnan teletorniin kiipeeminen karisti mun korkeenpaikan kammon lähes kokonaan. Beautiful little moments…

Ulkomaan harjoittelulla oppii myös eri kieliä riippuen kohdemaasta. Mun ensimmäisen harjottelun (se oli muuten Firenzessä) jälkeen opin puhumaan sujuvammin italiaa. Täällä kehittyy sitten puolestaan englanti ja oon myös oppinut ymmärtämään viroo melko hyvin. Vieraista kielistä on aina hyötyä, etenkin näin 

matkailualalla.

Everything in english

Mä oon löytänyt ittelleni ihan mahtavan harjottelupaikan ja tän työn tekeminen tuntuu mukavalta. Sen parissa oon saanut kokea niin ikimuistosia ja kivoja kokemuksia, jotka tuun muistamaan sit vielä eläkkeellä keinutuolissa. Helmeen tullessani olin jo päättänyt, et lähden ulkomaille harjotteluun, jos se vaan on mahdollista. Ensin meiltä meinattiin evätä koko homma niin miljoonasta syystä ja mun korvaan paras syy oli se, että meidän ei kannata lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle, koska sillon varmemmin jäädään valmistumisen hetkellä työttömiksi. Mun mielestä se riippuu niin ihmisestä, et saako niitä töitä vai ei. Entäs sitten, kun käykin sellanen munkki, että saa kesätyöpaikan ulkomaan harjottelupaikasta? Se on arvokas kokemus ja näyttää varmasti myös hyvältä ansioluettelossa.

Edelleenkään ei oo mun aika poistuu Tumlaren piireistä, koska 3. kesäkuuta musta tulee virallisesti summer helper. Nyt mulla on nimi sopparissa ja sen osalta hymy korvissa, ihanaa päästä tekee kesällä työtä, josta aidosti nauttii. Kiitos kuitenkin Helmi Liiketalousopistolle näistä hienoista, välillä tosin hieman hermoja raastaneista kolmesta vuodesta. Pakko sanoa, että en kadu sitä, että valitsin Helmen opiskelupaikaksi. Nyt kun asiaa miettii, niin oon saanut sieltä just sellasia kokemuksia, joita alun perin lähdinkin hakemaan. Tottakai jokaisessa koulussa on omat miinuksensa ja se on fakta, mutta silti voisin suositella Helmeä matkailualasta kiinnostuneille, jos vaikka joku opiskelupaikkaa miettivä päätyykin lukemaan tätä blogia.

Nyt kiitos ja kumarrus, tässä blogissa musta ei kuulla enää, mutta jos joltain heräsi mielenkiinto mun juttuja seuratessa esimerkiks Tallinnaan työharjotteluun lähtemisestä, niin ottakaa rohkeesti yhteyttä. Mä vastaan mielelläni kysymyksiin asiaan liittyen. Parhaiten vastauksen kysymykseen saa laittamalla kommenttia tähän blogiin, koska saan niistä aina ilmotuksen mun private sähköpostiin.

Oon kuullut, että usein monilla on haaveena työharjottelu esimerkiks Espanjassa tai jossain vastaavassa lämpimässä Etelä-Euroopan maassa, mut käsi sydämellä voin sanoo, et Viro on todellakin potentiaalinen vaihtoehto. Jos et usko, niin kokeilemallahan se selviää. ;)

Old town

Ens perjantaina tää tyttö asettaa kaksoistutkintolakin päähänsä. Vihdoin ja viimein, maltan tuskin odottaa.

AITÄH JA NÄGEMIST!

Pilet kehtib

Nyt, tai oikeestaan jo vähän aikaa sitten, musta tuli virallisesti Tallinnan asukas. Koko rekisteröinti ja ID-kortin hakuprosessi kesti vaan vaivaset 2,5 viikkoo yhteensä. Rekisteröinnin ja korttikuvien ottamisen jälkeen meni alle viikko, jonka jälkeen mulle tuli sähköposti, et kortti on haettavissa Pärnu maanteen poliisiasemalta. Onneks se oli arkipäivisin 18.00 asti auki, et kerkesin hyvin käydä siellä töiden jälkeen.

Polisiiasemalla ei ollu jonoa, parii hassuu ihmistä mua ennen lukuunottamatta, joten pääsin melkein suoraan kävelee tiskille. Heti alkuun näin jotain mielenkiintosta, siinä numerolappu-laiteessa ei meinaan ollut englannin kielisiä ohjeita, vaan ne oli ainoastaan viron ja venäjän kielellä. Siinä mä sit hetken mietiskelin kuudesta eri nappulasta, et mikäköhän niistä vois olla oikea, koska tiskin tällä puolen ei sillä hetkellä ollut ketään, jolta oisin voinu asian varmistaa. Arpomalla ja ekalla kerralla osuin kuitenkin oikeeseen, mikä voittaja fiilis!

Tiskillä päivystävä poliisi puhu ihan sujuvasti englantia ja sain mun kortin ongelmitta. Uskon vahvasti, et se rouva olis ollu myös suomen kielen taitonen, mut mä oon vähän sellanen, etten tykkää puhuu suomee täällä. Mun mielestä nykyään ei voi olettaa, että joo, kaikki virolaiset puhuu suomee sujuvasti. Välillä kuitenkin törmää niihin sattumiin, et vanhemmat asiakaspalvelijat vaihtaa kielen englannista heti suomeen, jos ne kuulee et on kotosin lahden pohjoispuolelta. Englannilla pärjää useimmiten täällä ja monessa muussakin maassa. Täällä oon huomannu sen, et yleisesti ottaen nuoret puhuu tosi hyvää englantia. Niin sujuvaa ja nätisti lausuttuna.

Siinä se nyt on. EESTI VABARIIK! Passikuvissa on ihan okei näyttää rikolliselta, eihän ne koskaan onnistu. (Ainakin kun omasta kokemuksesta puhun...)

Tän postauksen otsikko viittaa siihen etuun, jonka tää kortti ja osotetietojen Tallinnaan siirtäminen toi mulle tullessaan. Saan siis nyt käyttää julkista liikennettä ilmaseks ja aina kun leimaan mun lipun astuessani sisään bussiin, niin siihen tulee teksti "Pilet kehtib" ilman mitään voimassaolo päivämääriä. Luultavasti se tarkottaa lippu voimassa tai jotain siihen suuntaan, en oo ihan varma.

Vaikka julkinen liikenne on ilmasta, niin perussääntönä on silti, et lippu pitää aina leimata. Jos sitä ei leimaa, niin rehellisesti sanottuna en tiedä, et mitä siitä seuraa. 40 euron sakko uhkaukset koristaa nätisti kaikkien bussien seiniä ja näin tänään ekaa kertaa kahteen kuukauteen lipuntarkastajat.

Mietin, et voisko olla, et jos sitä lippua ei leimaa, niin tarkastajalla olis lupa sakottaa. Kuulostaa jotenkin oudolta, mut eihän sitä koskaan tiedä ja en ajatellu kokeilla, koska en haluu ottaa turhaa 40 euron riskiä. Sen lipun leimaaminen vie mun elämästä muutaman sekunnin ja ajattelin jatkossakin sen leimata, koska niin tekee lähes kaikki paikallisetkin. Maassa maan tavalla, niinhän se menee!

Nõmme

"Kaupungin rajojen sisäpuolella, Tallinnan lounaisreunalla sijaitsee alue, joka ei voisi olla kauempana suurkaupungin hälinästä ja korkeista lasitorneista. Nõmme (joka on sama sana kuin suomen nummi) on hiljainen ja metsäinen kaupunginosa. Rakennuskanta on 1920–30-luvuilta ja tunnelma kuin pienessä maalaiskaupungissa. Nõmmella on oma historiallinen keskuksensa ja siellä tilatori, kahviloita, pubeja ja jopa eräänlainen linna sekä muita nähtävyyksiä."

Yläpuolella oleva teksti on peräisin www.tourism.tallinn.ee -sivustolta, josta löytyy kaikkea jännää tähän kaupunkiin liittyen. Eksyin yks päivä ihan puoli vahingossa selaamaan noita sivuja ja löysin sieltä aika paljon uutta infoo just tästä mun asuinalueesta, eli Nõmmestä. 

Näillä seuduilla ei hirveesti tuu vietettyy aikaa, koska mun työpaikka on ihan toisella puolella kaupunkia  ja esimerkiks kuntosali Vanhassa kaupungissa. Aina sillon, kun kavereita on tullu moikkaamaan mua, niin niissäkin tapauksissa vietetään aikaa keskustassa ja joskus käydään pienellä shoppailu reissulla Rocca Al Maressa, joka on Haberstissa, eli vähän syrjemmässä. 

Välillä käyn esimerkiks lenkkeilemässä Vabaduse puisteetä pitkin tai sit keskellä metsää sijaitsevalla lenkkipolulla. Saa nähä jos joku päivä eksyisin vaikka kokeilemaan tän paikan uimahallia, ensin pitäs vaan hommata jotkut läpsyttimet, koska täällä kuulemma kaikki käyttää sellasia uimahalleissa. Suomessa tähän ilmiöön törmää harvemmin.

Viime päivien aikana oon oikeesti miettiny sitä, et kuinka sulonen ja miellyttävä asuinalue tää paikka onkaan. Aina iltasin kun kävelen bussipysäkiltä kotiovelle, niin lapset leikkii ja pyöräilee minifillareilla ympyrää pihoillaan, kissoja kävelee pitkin teitä ja usein viikonloppusin monilla naapureilla on grillibileet käynnissä. Siellä ne soittelee musiikkia, viettää aikaa isoissa seurueissa ja koko alue tuoksuu ihan grillaamiselle. Täällä tulee sellanen rento fiilis, ihan niinkun joissain Etelä-Euroopan maissa. 

Tässä on mun seuraava lenkki ja mieluiten juosten. Challenge accepted! 

Metsää...

.

Vähän lisää metsää...

JA VIELÄ METSÄÄ!

Tästä pisteestä alkaa Ilmarise terviserada, joka jatkuu vielä tostakin pidemmälle. Vuokraemäntä puhu yhteensä 8 kilometristä, ite en oo kokeillu.

Lumien sulamisen jälkeen kaikki alueen asukkaat haravoi lehdet pihaltaan tällasiin säkkeihin, jotka laitettiin tien viereen nököttää ja odottaa rekkaa niitä hakemaan. Tää systeemi on käytössä vaan tällä alueella. Toukokuun alussa alotettiin näiden roudaaminen, mut vielä on muutamia jäljellä...

Okei noista kuvista saa oikeesti sellasen käsityksen, et missä metsässä se Veera oikein asuu. Myönnettävästi tää on aika metsää, mut pieni maalaistunnelma ei oo pahaks ollenkaan. On tottakai keskustassa asumisessa puolensa ja sekin olis varmaan aika kiva, mut nyt en jaksa enää näiden asuntoasioiden kanssa säätää. Pääasia että on katto pään päällä ja turvallisuudesta plussaa!

Muistan ikuisesti sen, että vuos sitten heinäkuussa sanoin kovaan ääneen, et en koskaan haluais asuu Tallinnassa. Sillon kaupunki oli mulle vielä varsin tuntematon ja oikeesti never say never, tässä sitä ollaan. Ehkä tää paikka ei oo mun tulevaisuuden koti, mut näin väliaikasesti täällä viihtyy todella hyvin. Kannattaa joskus kokeilla, kivaa vaihtelua Suomen arkeen...

Pahottelut vielä tosta varsin kummallisesta tekstin taustaväristä, en tiedä mistä moinen, koittakaa kestää. ;)

Maijooks

Tänään oli se päivä, jota olin odottanu ja jota varten olin treenannu jo tänne tulosta asti. Tänään Tallinnassa juostiin Maijooks, joka on vähän niinkun paikallinen versio Helsingissä järjestettävästä naisten kympistä sillä erolla, et täällä matkanpituus on vaan 7 kilometriä. Kaikki juoksijat on naisia ja tänä vuonna osallistujien määrä oli 12 000. Melko paljon, eikö?

Maijooks juostaan neljässä eri kategoriassa, jotka on juoksu ajanotolla, ilman ajanottoa, kävely ja sitten sauvakävely. Ite vaikutin kakkosryhmässä, eli juoksin kyseisen matkan ilman ajanottoa. Katoin kuitenkin omasta kellosta lopullisen tuloksen ja 38 minuutin kohdalla mä ylitin maaliviivan. Tää oli mun paras suoritus tähän asti, olin siihen tyytyväinen ja ennen kaikkea sen jälkeinen olo oli todella upea. Ehkä mä vielä joskus preppaan itteni siihen kuntoon, et juoksen 7 kilometriä 23 minuutissa, niin kun tän vuotisen Maijooksun voittaja. Ei huono aika ollenkaan!

Starttinumero

Mun uskolliset ystävät

MEESTEHOID! Hengaillu paikka miehille sen aikaa, kun leidit on radalla.

Alkuun sää oli tosi synkkä, mut kyllä se aurinko sieltä tuli sit vihdoin. Lämmintä oli anyway.

Ekan juoksuporukan lähtölaukausta odotellessa...

Lauluväljak

Juoksemisesta on tullu mulle kun koukuttava huume, oisin nyt jo innoissani lähössä juoksee saman roundin uudestaan. Katotaan sitten syksyllä kun on Tallinn marathon, hehheh.

Nyt olis tj 11, eli kohta harjottelupäivät on ohi ja sit käynnistyy mun ura Tumlaren summer helperinä elokuun loppuun asti. Varsin Tallinna-painotteinen kesä siis tiedossa!

40th anniversary

Perjantaina vietettiin firman 40v synttärikemuja Viru hotellissa. Paikaks valikoitunut Viru oli hyvä valinta jo pelkästään senkin takia, että se on perustettu samana vuonna kun Tumlare, eli 1972. Näiden juhlien teemana toimi 70-luku samasta syystä ja osa konttorin väestä oli myös pukeutunut teeman mukasesti. Itteeni vähän harmitti, etten voinut pahemmin asuun panostaa, koska mulla on täällä melko rajallinen määrä vaatteita mukana. Mun omasta vaatekaapista Suomessa olisin ehkä jotain erikoisempaa päällepantavaa löytänytkin.

Alotettiin päivä siten, et jo työpäivän aikana virittäydyttiin illan tunnelmaan kuuntelemalla 1970-luvun discohittejä ja muuta sen vuosikymmenen musiikkia. Suljettiin toimisto tuntia aikasemmin, et päästiin alottamaan juhlinta ajoissa. Toimistorakennuksen katutasolla meitä odotti Taisto-bussi, jonka kyydissä ajettiin juhlapaikalle.

Virussa ohjelma alko tervetuliasdrinkeillä, tutustumisleikeillä ja opastetulla kierroksella hotellin 22. kerroksen museossa. Oppaana meillä oli naishenkilö, joka oli työskennellyt Virussa jo Neuvostoliiton vallan aikana. Tällä leidillä oli todellakin sana hallussa ja paljon kerrottavaa omien kokemuksien pohjalta. Mieleen jäi monia juttuja, kuten esimerkiks "kauhutarinoita" siitä, et aikoinaan asiakkaiden puheluita kuunneltiin, huoneissa oli kameroita ja jopa ravintolan lautasiin oltiin piilotettu kuuntelulaitteet. Kaikki kuulosti jotenkin niin uskomattomalta. Onneks tää opastus tapahtu englannin kielellä, koska muuten mulla olis tullu suuri kielimuuri vastaan. Mun viron kielen taidoissa ei edelleenkään oo kehumista... :D

TAISTO !!

Welcoming drink (väri sopii teemaan, sama kun Tumlaren logossa)

Aperitiivejä

Ylimmästä kerroksesta. Sieltä oli upeet maisemat kaupunkiin!

Pikkuhiljaa kierroksen jälkeen siirryttiin ravintolan puolelle, jossa meitä odotti illallisbuffet. Buffetissa oli vähän kaikenlaisia alkupaloja ja pääruokana kanaa ja lohta. En oo koskaan ollut yötä Virussa tai muutenkaan käyny syömässä hotellin buffassa, joten tää oli ihan uus juttu mulle. Juomat tarjoiltiin suoraan pöytiin ja istuttiin isoissa seurueissa, joissa varmaan kaikissa oli työntekijöitä eri tiimeistä. Meillä oli ainakin tosi kiva porukka saman pöydän äärellä.

Ruokailun aikana kuunneltiin parit synttäripuheet, joiden jälkeen luvassa oli tietovisa, joka piti sisällään kysymyksiä niin Tumlaresta kun yleisesti 1970-luvun tapahtumista. Jälkiruokien nauttimisen ohella jatkettiin pienellä kilpailulla, jossa pöydittäin meijän piti suunnitella Tumlarelle uus matka kolmen esineen avulla, jotka meille annettiin. Meijän ryhmällä oli esimerkiks pari lelua ja hiuslakkapullo, melko haasteellista mut hauskaa!

Happy birthday Tumlare! Hotellin tarjoama yllärilahja.

Creme bruleeta ja mansikkaleivoksia

Loppuun lähettiin vielä jatkamaan Café Amigon puolelle. Ilta oli ihan huippu ja aika jännä juttu, et mä satun aina olee paikalla kun firmalla on syytä juhlia. Kivaa kuitenkin päästä mukaan tällasiin, niistä jää aina parhaimmat muistot käteen.

40 hienoa vuotta takana ja varmasti monta vielä edessä. Ihanaa, et saan työskennellä just tässä yrityksessä. Ilman Helmessä järjestettyä työssäoppimisseminaaria tuskin koskaan olisin omin avuin Tumlaree löytänyt, joten kiitos kuuluu osittain myös koululle. Suosittelen kaikille Helmen opiskelijoille, et vaikka välillä tuntuis pakkopullalta, niin niihin seminaareihin kannattaa aina osallistua. Never can know et mitä kivaa ja yllättävää siellä onkaan. ;)

Sick

Maanantaina käytiin läpi arviointikeskustelut mun työssäoppimisohjaajan kanssa ja niistä jäi hyvät fiilikset ja tosi hyvä maku suuhun. Juteltiin pari tuntia kaikesta mahollisesta tähän työhön liittyvästä, käytiin läpi arviointilomakkeet ja päätettiin arvosanat. Ihan hulluu ajatella, et alle kuukauden päästä on jo valmistujaiset ja sit olis aika ottaa lähtöpassit Helmestä. Tää kolme vuotta hurahti ihan älyttömän nopeesti. Odotan vaan sitä hetkeä perjantaina 31. toukokuuta, kun Tykin rehtori julistaa meidät ylioppilaiks ja saadaan asettaa kaksoistutkintolakit päähän, mahtaa olla upee tunne.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä mun hyvät fiilikset sai kuitenkin vähän takapakkia, koska tulin taas kipeeksi. Tällä kertaa ei ollu flunssasta tietookaan, vaan sen sijaan onnistuin jostain poimimaan melko raivokkaan vatsataudin. Jouduin olla yhen päivän pois töistä, mut kiva et pääsin tänään palaamaan jo normi arkeen. Sinänsä huvittavaa, koska yleensä mä en oo koskaan kipeenä, mut nyt heti kun lähtee ulkomaille niin näitä alkaa sadella. Just my luck, toivotaan ettei mitään suurempii epämiellyttävii yllätyksiä oo edessä. Onneks täällä on niin ihana, lämmin ja keväinen sää, et mieli kirkastuu pahimpinakin päivinä.

Ehkä maailman kamalinta taudin-tappaja vissyä, niin suolasta et alko muistuttaa merivettä. En kuitenkaan valita, se autto oikeesti.

Kesä tule jo!!

Meillä aletaan toimistollakin jo valmistautuu kesään kovaa vauhtia, sillä viimeset summer helperit alottaa ens viikolla. Toimisto on niin suuri ja uusia kasvoja on niin paljon, et välillä on vaikea muistaa kaikkien nimiä, vaikka mulla onkin varsin hyvä kasvojen ja nimien yhdistämismuisti. Perjantaina päästään porukalla viettämään yhteistä aikaa, koska luvassa on firman synttärijuhlat. Saa nähdä, että mitä kivaa on luvassa, viime pikkujoulutkin oli aika mahtavat. Pikkujouluista löytyy erillinen postaus joulukuun kohdalta, jos joku haluaa sen käydä tsekkaamassa. =)

Kämppä

Hyvät toukokuun alut kaikille! Mun harjottelun puoliväli on jo ylittynyt ja tajusin vasta äskettäin, että en oo vielä esitelly mun kämppää täällä ollenkaan. Alivuokralaisena asumisessa on paljon plussia, koska vaikka Tallinnasta saa edullisia kämppiä, niin yleensä ne edullisimmat sijaitsee Lasnamäessä. Ite en oo tehnyt lähempää tuttavuutta kyseiseen paikkaan, oikeestaan se on sellasta aluetta, josta en tiedä mitään enkä näin ollen osais liikkua siellä. Olin ennen tänne lähtöä yhteydessä pariin kiinteistövälittäjään ja heistä molemmat sano suoraan, et Lasnamäeen ei lähetetä yhtäkään opiskelijaa. Myös mun virolainen kummisetä oli vähän sitä mieltä, että siellä sattuu ja tapahtuu, eikä se oo kovin turvallinen paikka. Oon siis tyytyväinen siitä, että saan asuu turvallisella söpöjä omakotitaloja täynnä olevalla alueella, jossa voin ihan rauhassa kävellä yksin keskellä yötäkin jos siltä tuntuu.

Asun tällä hetkellä rivitalossa, jossa on kaksi yksityistä asuntoa. Molemmilla on sama osoite, mutta itse asun talossa numero kaksi, jossa on kolme kerrosta. Alimmasta kerroksesta löytyy keittiö, olkkari, wc, suihku ja sauna. Toisessa kerroksessa on iso kylppäri ja yhteensä kolme makuuhuonetta, joista yks on mun käytettävissä. Ylin kerros sit puolestaan on kokonaan mun vuokraemännän valtakuntaa. Ulkoota löytyy grilli ja kiva terassi, jossa voi nauttii sit lämpimistä kesäilloista. Pihamaatakin on melko laajasti.

Tässä talossa on hälytysjärjestelmä, jonka käytön opettelu kesti multa hetken. Siinä on oma koodinsa, joka pitää näppäillä aina kun poistuu asunnosta, sisään tultaessa se pitää myös kytkeä päälle. Huoneissa on liikkeen tunnistimia, jotka rupee välkkyttämään punaista valoa heti, kun ne huomaa liikettä huoneissa. Esimerkiks yöllä nukkumaan mennessä kun käännän kylkeä sängyn päällä, niin se laite tunnistaa senkin. Tässä paikassa tykätään näemmä olla tosi varovaisia, vaikka rauhallinen alue onkin.

Keittiö

Olohuone (Huomatkaa verhojen vaihto operaatio käynnissä..)

Takapihan terassin auringonotto puoli. Lämpöö ja aurinkoo odotellessa!

Narisevat ja pelottavat portaat!!!

Talo on siis melko iso ja omalla tavallaan alkuun mua oikeesti pelotti olla täällä. Nyt tähän alkaa pikkuhiljaa tottumaan, eikä tarvii nukkuu jokaista yötä korvatulpat korvissa. On noista naapureiden vahtikoirista jotain hyötyykin. Aina kun ne on hiljaa niin tiiän, et kaikki on kunnossa eikä tuolla oo ylimääräsiä hiippailijoita. Ei sen puoleen, et pakko todeta vielä varmaan tuhannen kerran, tää tuntuu tosi turvalliselta seudulta!