Ikuisuus?

Pari päivää sitten mun ensimmäinen kuukausi Tallinnassa tuli täyteen ja koska jään tänne kesätöihin, niin neljä siis vielä edessä. Toisaalta aika täällä menee tosi nopeesti, vaikka tosin tällä hetkellä tuntuu, et mun saapumisesta olis jo ikuisuus.

Saavuin maanantaina 25. maaliskuuta lumiseen ja varsin talviseen Tallinnaan, mutta nyt täällä ei oo lumesta tietoakaan, ei edes mun kotiseudulla. Muistan kun ekoina päivinä sai tarpoa paksussa lumihangessa ja nyt alkaa jo takapihan nurmikko vihertää. Aurinko paistaa lähes joka päivä ja lämpötilat alkaa myös kohota ylöspäin, ens viikolle joku säämies oli lupaillu jopa 20 astetta. En kuitenkaan ihan usko ennen kun näen...

Tällä viikolla siirryttiin mun vuokraemännän kans kevätaikaan. Täällä se tarkottaa lähinnä sitä, että lämmityslaitteet suljetaan, niin vuokran hinnan päälle tulevat kommunaalikulut pienenee myös. Tallinnassa on yleistä, että asuntojen vuokrahinnat ei sisällä lämmitystä, sähköä eikä vettä. Vaikka mun vuorka sisältää kommunaalit, niin musta on tullut tosi säästäväinen kaikessa. Pitkät kuumat suihkut on historiaa, suljen lämpöpatterin aina kun poistun huoneesta (nykyään avaan sen todella harvoin), en käytä kuumaa vettä jos kylmäkin on ihan okei ja lamppujen kanssa oon kans tosi tarkka. Saa nähdä, että kun sitten joskus palaan Suomeen, niin yritänkö refleksin omaisesti sammuttaa lämppäreitä myös siellä. Sähkön ja veden säästö olis kyllä fiksu veto kotona Suomessakin.

pari senttii lunta...jepjep

Before

After

Kotikatukin jo ihan lumeton. JEE!

Kesä on ehdottomasti mun suosikki vuodenaika ja oon tosi onnellinen siitä, että saan viettää sen tässä ihanassa ja tunnelmallisessa kaupungissa. Kesällä täällä on paljon kaikenlaisia festareita, konsertteja ja tapahtumia. Tänä kesänä konserttipuolta tulee tähdittämään muunmuassa Elton John ja Sofie Ellis Bextor. Heinäkuussa pamahtaa käyntiin virolaiset olutfestarit eli öllesummer, joka juhlii tänä vuonna kakskymppisiään. Kyllä tässä keväänkin aikana on muutamia tapahtumia, kuten huhtikuussa ollut Tallinn Music Week ja toukokuussa museoiden yö ja maijooks. Maijooks on paikallinen versio naisten kympistä, jota lähden itekin kokeilemaan. 18. toukokuuta siis juostaan ja kovaa!!

I love this city!

Taotlus isikukoodi saamiseks

Tästä reissusta tulee päivä päivältä entistä uniikimpi, koska kokoajan vastaan tulee yllättäviä käänteitä ja ennen kokemattomia asioita. Sain eilen aika erikoisen Skype-viestin meijän toimiston assarilta. Meillä Skype on siis ihan yleisessä käytössä päivittäin, koska sen avulla saa nopeesti yhteyden esimerkiks myös myyntiosastoon, joka mun tapauksessa sijaitsee Japanissa. Tässä viestissä kuitenkin mulle kävi ilmi, että joudun hankkimaan itelleni Viron ID-kortin ja siirtämään mun osotteen virallisesti tänne Tallinnaan. Viron laki kuulemma vaatii, että jokaisen, joka asuu täällä yli 3 kuukautta, täytyy rekisteröityä paikkalliseksi. Mulle ei esimerkiks voitais tehdä työsopparia kesäks, jos mulla ei olis sitä korttia.

Otin sitten eilen itteäni niskasta kiinni ja täytin heti hakemukset ja kävin tänään viemässä ne Tallinna Keskilinna Valitsuse Rahvastikuregistri osakond -nimiseen paikkaan. Siellä mä täytin paperit virkailijan avustuksella loppuun ja nyt asia etenee siten, että 30. huhtikuuta jälkeen pääsen hakemaan itse ID-korttia. Ens alkuviikosta suuntaan siis Kodakondsus- ja migratsioonibürooseen, jossa musta otetaan kuvat varsinaista korttia varten ja täytetään mahdollisesti vielä muutama asiakirja. Tämän jälkeen odotellaan hetki, joka tässä valtiossa tarkoittaa aikaa yhden viikon ja kuukauden väliltä, sitten mulla on ID-kortti kourassa. Kortti ei oo kuitenkaan ilmainen, mut se maksaa itsensä mulle takasin. Tallinnalaisille julkinen liikenne on nimittäin ilmaista ja kolmen kuukauden bussilippu maksaa noin 70 euroa. Jään siis jopa voitolle. Hahah.

Tää oli tosiaan aika yllättävä ja varsin mielenkiintoinen käänne kaiken keskellä. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, koska Suomen Kela vaatii mua luopumaan mun kelakortista ja myös eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, koska viimeisen harjoittelupäivän jälkeen en oo enää oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan. Onneks tässä maassa nää rekisteröintihommat luonnistuu helposti ja todella nopeasti. Siihen ei muuta tarvita, kun pätevä todistus (esimerkiks vuokrasopimus) Tallinnassa asumisesta. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, noin kuukauden sisään mä oon sitten virallisesti tallinnalainen. Jes!

Light! Mikä oli?

Ma olen tähelepannud (Mä oon huomannut tai jotain sitä rataa..) yhden aika suuren eron Suomen ja Viron ruokakulttuurien välillä. Yleisesti ottaen Suomen ja Viron ruokakulttuureissa ei ainakaan mun silmään päällepäin näy niin suurta eroa. Täälläkin esimerkiks syödään aika paljon perunaa ja jotain kastiketta sen kanssa, niin kun myös Suomessa. Viron keittiössä on kuitenkin enemmän venäläisiä vaikutteita, ainakin mun mielestä.

En oo vielä erityisemmin tutustunut paikallisiin erikoisuuksiin, koska yleensä täytän mun jääkaappia vaan Rimin tai Prisman hyllyiltä. Työpäivän aikana käyn kuitenkin aina syömässä Technopolis Ülemistessä ihan mun työpaikan vieressä. Siellä on sellanen kiva lounasravintola, jossa on tosi hyvät keitot. Yleensä tulee vedettyä kupillinen kuumaa seljankaa tai borshia, ne on mun lemppareita. Aterian, johon kuuluu keitto ja lasillinen mehua, hinta on 3,70 euroa. Tähän hintaan hyvä kun Suomesta saa edes leivän ravintolassa...

Supp, leib ja suvemari mahl

Tässä on ehkä paras virolainen herkku ikinä, kohuke eli rahkapatukka.

Mutta tosiaan mun piti puhua siitä huomaamastani erosta. Tykkään asioida täällä ruokakaupassa, koska jokanen reissu tuntuu lähes tutkimusmatkalta, koska sieltä löytyy kaikkee erikoista ja jännää, jota ei välttämättä Suomesta saa ollenkaan. Pistin yks päivä merkille, että tästä maasta onkin astetta vaikeampi löytää mitään rasvattomia tai vähärasvaisia elintarvikkeita. Ei siis sillä, että mä niitä jotenkin erityisesti metsästäisin, mutta täällä niitä ei mainosteta siihen tahtiin kun Suomessa.

Täällä myydään sellasia maitotuotteita, joissa ainakin prosentit on kohdallaan. Löysin kaupasta maitopussin (kyllä, täällä myydään maitoa tölkkien lisäksi myös pusseissa), jossa luki vähärasvainen tai jotain vastaavaa. Totuus kuitenkin oli, että siinä oli saman verran rasvaa kun Suomen marketeissa myytävässä punaisessa maidossa. Minköhänlaista mahtaa olla paikallinen täysmaito? Varmaan kunnon tavaraa, rasvaista ja ravitsevaa.

Täällä on tarjolla majoneesia ja smetanaa ämpäreittän hylly tolkulla lähes jokaisessa ruokakaupassa. Suomesta jos sen rasvaTTOMAN ranskankerman lisäksi löydät aitoa smetanaa, niin sitä saakin vain nokareen kokoisissa purkeissa.

Näyttäisi vähän siltä, ettei Virossa ruoan rasvattomuudesta tehdä niin suurta haloota. En kuitenkaan pidä virolaisia yhtään sen isokokoisempina kun suomalaisiakaan. Tästä siis voikin huomata, että lähes kaikkea voi vetää napaansa, jos vaan ymmärtää mitä sananat "kohtuus kaikessa" tarkoittavat. Loppujen lopuksi ei se purkin kyljessä oleva prosenttilukema ratkaise, vaan oikeat elämäntavat.

Tässä asiassa Suomi voisi ottaa rakkaasta eteläisestä naapuristaan mallia eikä nostaa turhan suurta numeroa ja trendiä rasvattomista tuotteista. Valitettavasti me eletään vain kerran, joten turhaa liikoja miettimään, kunhan kohtuuden rajoissa pysytään.

Legendaarinen maitopussi

Melkein kilon boksi majoneesia...

Kymppi kermaa

Tässä oli mun saarnat tällä kertaa. Kiitos ja kumarrus!

Helsingi!

Meiltä tosiaan löytyy töistä monta eri tiimiä, jotka työskentelee eri tiloissa ympäri toimistoa. Meijän Helsingin operointi porukan lisäks menossa mukana on myös esimerkiks Tukholmaa, Lontoota, Osloo, Tallinnaa ja paljon muita. Vaikka tiimeistä usein puhutaan kaupungin nimellä, niin silti jokainen tiimi operoi matkoja myös muihin kaupunkeihin kyseisessä valtiossa. Meijän porukalla on paljon esimerkiks sellasia ryhmiä, jotka tulee Helsinkiin, mutta käy myös Naantalissa, Turussa, Tampereella tai  Porvoossa. Talviaikaan keskitytään sit enemmän Pohjois-Suomeen, koska joulupukki, lumi, porot ja revontulet on siellä. Revontulien näkeminen tuntuu olevan monen japanilaisen "before I die..." -listalla, onhan se aika kaunis luonnonilmiö.

Hyvästä Suomen tuntemisesta on tässä työssä hyötyä todella paljon. Matkan aikatauluttaminen on sillon melko helppoa, jos tietää ja hahmottaa suunnilleen, että kuinka kauan kestää ajaa bussilla lentokentältä vaikka Sokos hotel Presidenttiin. Tai sitten, että löytyykö Temppeliaukion kirkon läheltä parkkipaikkoja isoille turistibusseille, vai pitääkö ryhmälle varata kävelyaikaa, jotta ne kerkee kirkosta seuraavaan paikkaan ajoissa, vaikka johonkin lounasravintolaan. Monta asiaa on siis huomioitava ja se on tärkeää, koska jos jotain menee pieleen, niin local PIC (person in charge) on itse vastuussa.

Meijän tiimissä on mukava ilmapiiri ja tykkään myös meijän työtilasta. Siellä on seinillä kaikkee Suomi-aiheista kivaa, joita kattellessa koti-ikävä ei pääse ainakaan yllättää kesken työpäivän.

Sisäänkäynti

Kartta, josta näkee kaupunkien etäisyydet kilometreinä ja ajotunteina. Ei huono.

Tän avulla näkee, että kumpaan terminaaliin tilata bussi ja mahdollinen assistentti, kun ryhmä saapuu Helsinki-Vantaalle. Tarvitaan vaan tietää oikea lennonnumero (josta näkee yhtiön) ja tadaa.

"Juhlitaan kun tavataan!" -muumimamma

Yhtenä työpäivänä oli ilo huomata, että koulussa käydyistä asioista on oikeesti hyötyä tässä työssä. Mun muutamat ryhmät on menossa päiväreissulle Porvooseen ja me suunniteltiin viime syksynä markkinointiviestinnän kurssilla kauneuspäivä Porvoossa, joka sisälsi esimerkiks porvoolaisia ravintoloita, joitain nähtävyyksiä, kauneushoitoloita ja hotelleja. Itseasiassa kaikki tässä projektissa meijän ryhmän käyttämät ravintolat löytyy myös mun harjottelupaikan listoilta. Hauska sattuma!

Saa nähdä, et kuinka paljon kaikkee jännää ja uutta on vielä tulossa. Kohta ensimmäinen kuukausi Tallinnassa jo takana, aika menee niin hurjaa vauhtia. Sen oon kuitenkin jo tän kuukauden aikana huomannut, et operointi on kivaa. Jee!

A phone call

Eilen sain töissä vähän esimakuu siitä, että mitä tää työ on, kun kaikki ei meekkään ihan niinkun matka-aikataulussa on suunniteltu. Joskus esimerkiks oppaat kieltäytyy työtehtävästä syystä tai toisesta, mutta siinä tapauksessa homma selvii sillä, että varataan tilalle uusi opas. Eilinen tilanne oli kuitenkin vähän spesiaalimpi.

Sain soiton toimiston "puhelintytöiltä", että yksi japanilainen TC (ryhmänjohtaja) haluu puhuu mun kanssa. Alkuun vähän mietin, että mitähän ihmettä, mutta sitten tajusin, että kyseessä on mun tekemä tour, joten tottakai ongelmatapauksissa halutaan tavottaa ns. vastuuhenkilö.

Tällä kertaa ryhmänjohtajan asia koski asiakkaan kadonnutta matkalaukkua ja hän kertoi, että laukku olisi haettavissa Helsinki-Vantaan lentokentältä puolen päivän aikaan. Kysymys siis kuului, että kuka hakee ja miten laukku saadaan oikealle omistajalleen. Tässä vaiheessa pyysin työssäoppimisohjaajaltani apua, joka hoiti tilanteen kuntoon. Menin pieneen paniikkiin, joten kiva kun mua autettiin.

Tapahtuman jälkeen ohjaajani kertoi mulle vastaavia tilanteita, jotta tulevaisuudessa tiedän, että kuinka toimia. Tämän jälkeen ohjaajani sai myös soiton eräältä ryhmänjohtajalta, joka halusi vaihtaa illan ohjelman aikataulua. Sitten yhteisvoimin soittelimme alihankkijoille, että onko tämä mahdollista. Sain siis siinä hieman harjotusta, joten ensi kerralla luulen osaavani hoitaa tämän tyyppisiä tilanteita itsenäisesti.

"Hello. How can I help you?"

Kaikki ei siis aina mee niinkuin Strömsössä ja erilaisiin sattumiin on varauduttava. Harjoitus tekee mestarin ja nyt nenä kohti uusia haasteita!

Ma saan aru!

Nyt viime päivien aikana oon huomannu pientä kehitystä mun viron kielen ymmärtämisessä. Puhua sitä en osaa, mutta päivä päivältä opin ymmärtämään aina vaan paremmin ja paremmin. Käyn aika useita kertoja viikossa jollain tunnilla Reval Sportissa ja sieltä jää käteen aina uusia sanoja. Lisäks niinä aikoina kun oon yksin kämpillä useemman päivän, niin kattelen jonkun verran virolaisia ohjelmia telkkarista. Niissä kuulee ja oppii kivaa arkielämän sanastoa, jonka avulla keskusteluista saa yleensä pääpointin selville.

Ymmärtäminen tyydyttävä, lukeminen hyvä ja puhuminen nolla, näillä "taidoilla" on hyvä jatkaa eteenpäin. Ehkä mä vielä jonain kauniina päivänä pystyn osallistumaan keskusteluihin viron kielellä. Viro kuulostaa hauskalta, vaikka tosin näin suomalaisen korvin välillä on pokassa pidättelemistä, kun joku neutraali viron kielinen sana saattaakin tarkottaa suomeksi jotain ihan muuta...

Joulukuun kohdalta löytyy tarkempi postaus viron kielestä, mutta tässä nyt kuitenkin vielä pari kuvaa aiheeseen liittyen.

Paikallinen sanomalehti ÄRIPÄEV!

Haluaisitko koiran? - Ei kiitos. Täällä mun asuinpaikassa melkein joka naapurilta löytyy vahtikoira. Sellaseen rähjäävään koirakuoroon on aina erittäin mukavaa herätä sunnuntai aamuisin. Hehheh. No okei, ihan sulosia ne kuitenkin on.

Kun yksi P ei riitä

Saisko olla hierontaa ja solariumia?

Kas teie lounasöök oli maitsev?

Jah Jah! Kyllä se oli..

Terveyteni hyväksi? Hieno homma.

Mutta suomen kielihän on loogisin...tai ehkä ei sittenkään.

Kaikkiaan mulla sujuu täällä hyvin, vaikka välillä kevyt ikävä painaakin päälle. Mun äiti kävi moikkaamassa mua täällä sunnuntaina ja seuraavana viikonloppuna saan myös vieraan, tällä kertaa mun siskon. Kiva kun Tallinna on niin lähellä ja meri on mahdollista ylittää tosi helposti jos siltä tuntuu.

Mulla oli maanantaina synttärit ja töissä mua muistettiin kukkakimpulla.  Nyt mun työpöydällä komeilee iso kimpullinen värikkäitä tulppaaneja, jotka on tosi nättejä. Muutenkin tää oli ihana ylläri.

Aitäh!

Ainoa tie on ylöspäin, eiks se niin mee myös viron kielen opiskelussa. Päivä kerrallaan ja hyvä tulee, luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Hahaha.

Let's get started

Tänään sain ensimmäiset omat ryhmät, joiden toureista oon vastuussa. Tällä hetkellä mun kaikki ryhmät on japanilaisia, jotka on tulossa Suomeen huhtikuun lopusta eteenpäin. Siirryin omaan tiimiini jo maanantaina, mutta koska työtä tehdään tietokoneilla, niin pieniin vastoinkäymisiin on varauduttava. Maanantaina, tiistaina ja vielä tänään selviteltiin ongelmaa, joka koski mun käyttäjätunnuksia. Mun tietoja ei oltu vielä saatu rekisteröityä järjestelmään, joten en siis pystynyt tekemään lähes mitään, koska kone sanoi "error" jokaisen hiiren painalluksen jälkeen. Onneks kuitenkin meillä on hyvät ja ammattitaitoiset Helpdesk ja IT-support työntekijät, jotka loppujen lopuks hoiti homman kotiin ja kaikki toimii nyt erittäin hyvin. Kivaa päästä itse tekemään työprosessia melkein alusta loppuun asti, vaikka tosin vielä on paljon opeteltavaa, koska lähes päivittäin ilmenee jotain uutta ja tulevaisuuden kannalta tärkeää infoa varausjärjestelmästä. Kaikki kuitenkin aikanaan, ei pidä ahnehtia liian suurta palaa kerrallaan.

Vielä toistaiseksi hieman tyhjä toimistotavaroiden laatikko...

Tärkein työväline

Saatiin tänään toimistolle uusi laite, joka tekee taukotilasta ja keittiöstä kahvin juojan paratiisin. Noin puolen päivän pintaan keittiöstä roudattiin vanha kahvikone pois ja tilalle tuotiin uusi ja tuliterä kone, josta saa tosi hyvää kahvia. Mulla on pari addiktiota, joista en luopuis mun elämässä ja ne on ehdottomasti kahvi ja liikunta. Aamu käynnistyy hyvin kupilla kahvia ja pari kuppia työpäivän aikana toimii kivana piristyksenä. Liikunta puolestaan on mun intohimo. Okei, on se kahvikin...

TADAA...ja makusiirapitkin löytyy...namnam!

Mun harjottelua on takana vasta vähän yli viikko, mutta silti näin nopeessa ajassa oon sopeutunut tänne Tallinnaan melko hyvin. Työ tuntuu mulle sopivalta ja paikat alkaa hahmottumaan paremmin ja näinpä myös julkisen liikenteen siivin liikkuminen on helpottunut hurjasti. Aluks olin ihan pihalla, et millä bussilla pääsee minnekin ja millä pysäkillä jäädään pois. Nyt mun Tallinna-kuva on selkeytynyt huomattavasti, mutta hätätapauksien varalle mulla on kuitenkin mun puhelimen karttapalvelu käytettävissä. Vieläkään ei tosin siihen oo tarvinnut turvautua...

Mitä mun vapaa-aikaan tulee, niin pääsin vihdoin tekemään kuntosalille kuukausisopparin. Tiesin ennestään pari potentiaaliselta vaihtoehdolta kuulostavaa kuntosalia ja päädyin toiseen niistä. Aloitin käymään Reval Sportissa, joka sijaitsee Vanhassa kaupungissa Aia-kadulla. Siellä on todella kattava tarjonta ryhmäliikuntaa ja myös hyvät kuntosalilaitteet. Kun vertaa suomalaisiin kuntoklubeihin, niin tän salin hinta ei oo korkea, niihin verrattuna se on oikeastaan melko edullinen. Tykkään kauheesti ja tää on tosi hyvää ja hyödyllistä ajanvietettä. Liikunta tekee iloseksi ja piristää pahempaakin päivää, suosittelen!

I love Reval Sport!
(Paperissa näkyvät hinnat on personal trainer hintoja, Suomeen verrattuna puoli ilmasta...)

Katukuvaa, taustalla Viru Hotel.

Kaikki tällä puolella merta siis ok, toivottavasti myös sielläkin puolella. :)