Light! Mikä oli?

Ma olen tähelepannud (Mä oon huomannut tai jotain sitä rataa..) yhden aika suuren eron Suomen ja Viron ruokakulttuurien välillä. Yleisesti ottaen Suomen ja Viron ruokakulttuureissa ei ainakaan mun silmään päällepäin näy niin suurta eroa. Täälläkin esimerkiks syödään aika paljon perunaa ja jotain kastiketta sen kanssa, niin kun myös Suomessa. Viron keittiössä on kuitenkin enemmän venäläisiä vaikutteita, ainakin mun mielestä.

En oo vielä erityisemmin tutustunut paikallisiin erikoisuuksiin, koska yleensä täytän mun jääkaappia vaan Rimin tai Prisman hyllyiltä. Työpäivän aikana käyn kuitenkin aina syömässä Technopolis Ülemistessä ihan mun työpaikan vieressä. Siellä on sellanen kiva lounasravintola, jossa on tosi hyvät keitot. Yleensä tulee vedettyä kupillinen kuumaa seljankaa tai borshia, ne on mun lemppareita. Aterian, johon kuuluu keitto ja lasillinen mehua, hinta on 3,70 euroa. Tähän hintaan hyvä kun Suomesta saa edes leivän ravintolassa...

Supp, leib ja suvemari mahl

Tässä on ehkä paras virolainen herkku ikinä, kohuke eli rahkapatukka.

Mutta tosiaan mun piti puhua siitä huomaamastani erosta. Tykkään asioida täällä ruokakaupassa, koska jokanen reissu tuntuu lähes tutkimusmatkalta, koska sieltä löytyy kaikkee erikoista ja jännää, jota ei välttämättä Suomesta saa ollenkaan. Pistin yks päivä merkille, että tästä maasta onkin astetta vaikeampi löytää mitään rasvattomia tai vähärasvaisia elintarvikkeita. Ei siis sillä, että mä niitä jotenkin erityisesti metsästäisin, mutta täällä niitä ei mainosteta siihen tahtiin kun Suomessa.

Täällä myydään sellasia maitotuotteita, joissa ainakin prosentit on kohdallaan. Löysin kaupasta maitopussin (kyllä, täällä myydään maitoa tölkkien lisäksi myös pusseissa), jossa luki vähärasvainen tai jotain vastaavaa. Totuus kuitenkin oli, että siinä oli saman verran rasvaa kun Suomen marketeissa myytävässä punaisessa maidossa. Minköhänlaista mahtaa olla paikallinen täysmaito? Varmaan kunnon tavaraa, rasvaista ja ravitsevaa.

Täällä on tarjolla majoneesia ja smetanaa ämpäreittän hylly tolkulla lähes jokaisessa ruokakaupassa. Suomesta jos sen rasvaTTOMAN ranskankerman lisäksi löydät aitoa smetanaa, niin sitä saakin vain nokareen kokoisissa purkeissa.

Näyttäisi vähän siltä, ettei Virossa ruoan rasvattomuudesta tehdä niin suurta haloota. En kuitenkaan pidä virolaisia yhtään sen isokokoisempina kun suomalaisiakaan. Tästä siis voikin huomata, että lähes kaikkea voi vetää napaansa, jos vaan ymmärtää mitä sananat "kohtuus kaikessa" tarkoittavat. Loppujen lopuksi ei se purkin kyljessä oleva prosenttilukema ratkaise, vaan oikeat elämäntavat.

Tässä asiassa Suomi voisi ottaa rakkaasta eteläisestä naapuristaan mallia eikä nostaa turhan suurta numeroa ja trendiä rasvattomista tuotteista. Valitettavasti me eletään vain kerran, joten turhaa liikoja miettimään, kunhan kohtuuden rajoissa pysytään.

Legendaarinen maitopussi

Melkein kilon boksi majoneesia...

Kymppi kermaa

Tässä oli mun saarnat tällä kertaa. Kiitos ja kumarrus!