maanantai 20. toukokuuta 2013

Nõmme

"Kaupungin rajojen sisäpuolella, Tallinnan lounaisreunalla sijaitsee alue, joka ei voisi olla kauempana suurkaupungin hälinästä ja korkeista lasitorneista. Nõmme (joka on sama sana kuin suomen nummi) on hiljainen ja metsäinen kaupunginosa. Rakennuskanta on 1920–30-luvuilta ja tunnelma kuin pienessä maalaiskaupungissa. Nõmmella on oma historiallinen keskuksensa ja siellä tilatori, kahviloita, pubeja ja jopa eräänlainen linna sekä muita nähtävyyksiä."

Yläpuolella oleva teksti on peräisin www.tourism.tallinn.ee -sivustolta, josta löytyy kaikkea jännää tähän kaupunkiin liittyen. Eksyin yks päivä ihan puoli vahingossa selaamaan noita sivuja ja löysin sieltä aika paljon uutta infoo just tästä mun asuinalueesta, eli Nõmmestä. 

Näillä seuduilla ei hirveesti tuu vietettyy aikaa, koska mun työpaikka on ihan toisella puolella kaupunkia  ja esimerkiks kuntosali Vanhassa kaupungissa. Aina sillon, kun kavereita on tullu moikkaamaan mua, niin niissäkin tapauksissa vietetään aikaa keskustassa ja joskus käydään pienellä shoppailu reissulla Rocca Al Maressa, joka on Haberstissa, eli vähän syrjemmässä. 

Välillä käyn esimerkiks lenkkeilemässä Vabaduse puisteetä pitkin tai sit keskellä metsää sijaitsevalla lenkkipolulla. Saa nähä jos joku päivä eksyisin vaikka kokeilemaan tän paikan uimahallia, ensin pitäs vaan hommata jotkut läpsyttimet, koska täällä kuulemma kaikki käyttää sellasia uimahalleissa. Suomessa tähän ilmiöön törmää harvemmin.

Viime päivien aikana oon oikeesti miettiny sitä, et kuinka sulonen ja miellyttävä asuinalue tää paikka onkaan. Aina iltasin kun kävelen bussipysäkiltä kotiovelle, niin lapset leikkii ja pyöräilee minifillareilla ympyrää pihoillaan, kissoja kävelee pitkin teitä ja usein viikonloppusin monilla naapureilla on grillibileet käynnissä. Siellä ne soittelee musiikkia, viettää aikaa isoissa seurueissa ja koko alue tuoksuu ihan grillaamiselle. Täällä tulee sellanen rento fiilis, ihan niinkun joissain Etelä-Euroopan maissa. 


Tässä on mun seuraava lenkki ja mieluiten juosten. Challenge accepted! 

Metsää...
.
Vähän lisää metsää...

JA VIELÄ METSÄÄ!

Tästä pisteestä alkaa Ilmarise terviserada, joka jatkuu vielä tostakin pidemmälle. Vuokraemäntä puhu yhteensä 8 kilometristä, ite en oo kokeillu.

Lumien sulamisen jälkeen kaikki alueen asukkaat haravoi lehdet pihaltaan tällasiin säkkeihin, jotka laitettiin tien viereen nököttää ja odottaa rekkaa niitä hakemaan. Tää systeemi on käytössä vaan tällä alueella. Toukokuun alussa alotettiin näiden roudaaminen, mut vielä on muutamia jäljellä...

Okei noista kuvista saa oikeesti sellasen käsityksen, et missä metsässä se Veera oikein asuu. Myönnettävästi tää on aika metsää, mut pieni maalaistunnelma ei oo pahaks ollenkaan. On tottakai keskustassa asumisessa puolensa ja sekin olis varmaan aika kiva, mut nyt en jaksa enää näiden asuntoasioiden kanssa säätää. Pääasia että on katto pään päällä ja turvallisuudesta plussaa!

Muistan ikuisesti sen, että vuos sitten heinäkuussa sanoin kovaan ääneen, et en koskaan haluais asuu Tallinnassa. Sillon kaupunki oli mulle vielä varsin tuntematon ja oikeesti never say never, tässä sitä ollaan. Ehkä tää paikka ei oo mun tulevaisuuden koti, mut näin väliaikasesti täällä viihtyy todella hyvin. Kannattaa joskus kokeilla, kivaa vaihtelua Suomen arkeen...

Pahottelut vielä tosta varsin kummallisesta tekstin taustaväristä, en tiedä mistä moinen, koittakaa kestää. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti