Kämppä

Hyvät toukokuun alut kaikille! Mun harjottelun puoliväli on jo ylittynyt ja tajusin vasta äskettäin, että en oo vielä esitelly mun kämppää täällä ollenkaan. Alivuokralaisena asumisessa on paljon plussia, koska vaikka Tallinnasta saa edullisia kämppiä, niin yleensä ne edullisimmat sijaitsee Lasnamäessä. Ite en oo tehnyt lähempää tuttavuutta kyseiseen paikkaan, oikeestaan se on sellasta aluetta, josta en tiedä mitään enkä näin ollen osais liikkua siellä. Olin ennen tänne lähtöä yhteydessä pariin kiinteistövälittäjään ja heistä molemmat sano suoraan, et Lasnamäeen ei lähetetä yhtäkään opiskelijaa. Myös mun virolainen kummisetä oli vähän sitä mieltä, että siellä sattuu ja tapahtuu, eikä se oo kovin turvallinen paikka. Oon siis tyytyväinen siitä, että saan asuu turvallisella söpöjä omakotitaloja täynnä olevalla alueella, jossa voin ihan rauhassa kävellä yksin keskellä yötäkin jos siltä tuntuu.

Asun tällä hetkellä rivitalossa, jossa on kaksi yksityistä asuntoa. Molemmilla on sama osoite, mutta itse asun talossa numero kaksi, jossa on kolme kerrosta. Alimmasta kerroksesta löytyy keittiö, olkkari, wc, suihku ja sauna. Toisessa kerroksessa on iso kylppäri ja yhteensä kolme makuuhuonetta, joista yks on mun käytettävissä. Ylin kerros sit puolestaan on kokonaan mun vuokraemännän valtakuntaa. Ulkoota löytyy grilli ja kiva terassi, jossa voi nauttii sit lämpimistä kesäilloista. Pihamaatakin on melko laajasti.

Tässä talossa on hälytysjärjestelmä, jonka käytön opettelu kesti multa hetken. Siinä on oma koodinsa, joka pitää näppäillä aina kun poistuu asunnosta, sisään tultaessa se pitää myös kytkeä päälle. Huoneissa on liikkeen tunnistimia, jotka rupee välkkyttämään punaista valoa heti, kun ne huomaa liikettä huoneissa. Esimerkiks yöllä nukkumaan mennessä kun käännän kylkeä sängyn päällä, niin se laite tunnistaa senkin. Tässä paikassa tykätään näemmä olla tosi varovaisia, vaikka rauhallinen alue onkin.

Keittiö

Olohuone (Huomatkaa verhojen vaihto operaatio käynnissä..)

Takapihan terassin auringonotto puoli. Lämpöö ja aurinkoo odotellessa!

Narisevat ja pelottavat portaat!!!

Talo on siis melko iso ja omalla tavallaan alkuun mua oikeesti pelotti olla täällä. Nyt tähän alkaa pikkuhiljaa tottumaan, eikä tarvii nukkuu jokaista yötä korvatulpat korvissa. On noista naapureiden vahtikoirista jotain hyötyykin. Aina kun ne on hiljaa niin tiiän, et kaikki on kunnossa eikä tuolla oo ylimääräsiä hiippailijoita. Ei sen puoleen, et pakko todeta vielä varmaan tuhannen kerran, tää tuntuu tosi turvalliselta seudulta!