To be continued...

Alotetaan nyt siis ihan alusta. Ekan kerran tulin Tallinnaan joulukuussa, olin kolme viikkoo ja lähdin viettää joulupyhät kotiin. Tän jälkeen kolme kuukautta meni ihan yhessä hujauksessa ja tadaa, löysin itteni taas Tallinnasta. All my roads lead to Tallinn. Sillon en osannu yhtään arvata, et millasta täällä tulee olemaan.

Nyt kun harjotteluaika alkaa olla ohi, niin aloin kelaa aikaa taaksepäin ja miettiä, mitä tää kaikki on kokonaisuudessaan pitänyt sisällään. Mulla on myös pari kultasta neuvoa takataskussa, jotka voi olla hyödyllisiä ulkomaille työharjotteluun lähteville.

Kesä vs Talvi. Kumpi vie?

Alkuun kaikki tuntu tosi uudelta ja jännältä, mut se alkuhuuman liekki sammu jo aika nopeesti siinä vaiheessa, kun arki alko tuntuu normaalilta ja paikat tutummilta. Samassa vaiheessa iski ensimmäiset koti-ikävän tunteet, koska perhe ja kaverit oli Suomessa. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Jokaisen lähtijän kannattaa tarkkaan miettii, et kuinka riippuvainen on omasta Suomen tukijoukostaan. Mä oon nyt suorittanut kaikki mun työharjottelut ulkomailla ja pärjään hyvin yksin, mut silti jopa mulla on välillä ollu vähän vaikeeta olla erossa mulle tärkeistä ihmisistä. Mäkin aina ajattelin, että joo, ei oo mikään ongelma olla muutama kuukausi pois Suomesta. Siinä vaiheessa kun niitä kuukausia tosiaan kertykin sen viisi kappaletta, niin ikävä kotiin on ajoittain ollut melko kova. Välillä on niitä huonoja päiviä ja välillä taas tosi hyviä, eli kyllä siihen ”yksinoloon” tottuu melko nopeesti. Trust me.

Ulkomaille lähtijän kannattaa henkisesti varautuu siihen, et ongelmien ilmaantuminen matkalla ei oo ihme eikä mikään. Ite oon kohdannut jokasella harjottelulla erilaisia ongelmia ja usein ne on kohdistunu liiketalousopistoon tai kohdemaassa olevaan yhteistyöoppilaitokseen. Oikeestaan aina ne on liittynyt jollain tapaa mun majotukseen. Ekalla harjottelulla multa meinas lähtee kämppä alta ensimmäisten kahden viikon jälkeen ja syynä siihen oli pienehkö väärinkäsitys yhteistyökoulujen välillä. Toisella harjottelulla sainkin yllättäen kolme päivää ennen lähtöä kuulla, että en meinannut saada koululta mitään tukia kalliiseen majotukseeni ja nyt tällä kerralla koin suuren väärinkäsityksen sovitusta vuokrahinnasta. Tän viimeisen harjottelun probleemi ei tosin johtunut koulusta ollenkaan, vaan omasta mokasta. Hoitakaa hyvät ihmiset kaikki sopimusasiat aina kirjallisesti.

Kannattaa siis olla valmis kohtaamaan kaikenlaisia haasteita ja ennen kaikkea selviytymään niistä aikalailla yksin. Taas kerran, vaikka ite oon henkilö joka ei pienestä hetkahda, niin nää asiat aiheutti jopa mulle pari unetonta yötä ja paniikkikohtausta. Asioilla on kuitenkin tapana aina järjestyä, joten hengitä syvään ja laske vaikka kymmeneen, se voi joissain tapauksissa auttaa pahimmassa hädässä.

Matkalle kannattaa pakata mukaan reipas ja kaikelle avoin asenne. Jotkut kulttuurierot valtioiden välillä voi olla aluks vähän shokeeraavia ja sillon täytyy vaan pitää se naama peruslukemilla, eikä näyttää suurta järkytystä, koska sehän ei kuulu kohteliaisiin käytöstapoihin. Kaikesta ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta pääset pitkälle sillä, jos et näytä mahdollisia radikaalisti paikallisesta ajattelutavasta eroavia mielipiteitäsi julkisesti. Uskokaa tai älkää, vaikka Viro on meidän eteläinen naapurimaa, niin kulttuurieroja löytyy silti älyttömän paljon.

Reipas mieli jo messissä?

Nyt kun oon ladellut kaikkea ei-niin-positiivista tähän alkuun, niin voisin puhua myös niistä hyvistäkin puolista. Ulkomaan harjottelut on todella kasvattavia kokemuksia ja sen huomaa yleensä vasta näin jälkikäteen. Omillaan oleminen auttaa kasvamaan ihmisenä ja opettaa paljon uutta elämästä ja itsestään. Itelläni on nyt tosi vahva fiilis ja asiat, jotka joskus on jännittänyt tai pelottanut, niin ei tunnu enää missään. Ennen esimerkiks jännitin tosi paljon soittaa puhelimella ja varsinkin sillon, jos piti puhua englantia. Nykyään ootan niitä päiviä, kun pääsen soittelemaan ympäri Helsinkiä ja keskustelemaan erilaisten alihankkijoiden kanssa, ne on yleensä tosi aurinkoista ja ihanaa porukkaa. Hauskana esimerkkinä vielä se, että Tumlaren pikkujoulujen aikainen Tallinnan teletorniin kiipeeminen karisti mun korkeenpaikan kammon lähes kokonaan. Beautiful little moments…

Ulkomaan harjoittelulla oppii myös eri kieliä riippuen kohdemaasta. Mun ensimmäisen harjottelun (se oli muuten Firenzessä) jälkeen opin puhumaan sujuvammin italiaa. Täällä kehittyy sitten puolestaan englanti ja oon myös oppinut ymmärtämään viroo melko hyvin. Vieraista kielistä on aina hyötyä, etenkin näin 

matkailualalla.

Everything in english

Mä oon löytänyt ittelleni ihan mahtavan harjottelupaikan ja tän työn tekeminen tuntuu mukavalta. Sen parissa oon saanut kokea niin ikimuistosia ja kivoja kokemuksia, jotka tuun muistamaan sit vielä eläkkeellä keinutuolissa. Helmeen tullessani olin jo päättänyt, et lähden ulkomaille harjotteluun, jos se vaan on mahdollista. Ensin meiltä meinattiin evätä koko homma niin miljoonasta syystä ja mun korvaan paras syy oli se, että meidän ei kannata lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle, koska sillon varmemmin jäädään valmistumisen hetkellä työttömiksi. Mun mielestä se riippuu niin ihmisestä, et saako niitä töitä vai ei. Entäs sitten, kun käykin sellanen munkki, että saa kesätyöpaikan ulkomaan harjottelupaikasta? Se on arvokas kokemus ja näyttää varmasti myös hyvältä ansioluettelossa.

Edelleenkään ei oo mun aika poistuu Tumlaren piireistä, koska 3. kesäkuuta musta tulee virallisesti summer helper. Nyt mulla on nimi sopparissa ja sen osalta hymy korvissa, ihanaa päästä tekee kesällä työtä, josta aidosti nauttii. Kiitos kuitenkin Helmi Liiketalousopistolle näistä hienoista, välillä tosin hieman hermoja raastaneista kolmesta vuodesta. Pakko sanoa, että en kadu sitä, että valitsin Helmen opiskelupaikaksi. Nyt kun asiaa miettii, niin oon saanut sieltä just sellasia kokemuksia, joita alun perin lähdinkin hakemaan. Tottakai jokaisessa koulussa on omat miinuksensa ja se on fakta, mutta silti voisin suositella Helmeä matkailualasta kiinnostuneille, jos vaikka joku opiskelupaikkaa miettivä päätyykin lukemaan tätä blogia.

Nyt kiitos ja kumarrus, tässä blogissa musta ei kuulla enää, mutta jos joltain heräsi mielenkiinto mun juttuja seuratessa esimerkiks Tallinnaan työharjotteluun lähtemisestä, niin ottakaa rohkeesti yhteyttä. Mä vastaan mielelläni kysymyksiin asiaan liittyen. Parhaiten vastauksen kysymykseen saa laittamalla kommenttia tähän blogiin, koska saan niistä aina ilmotuksen mun private sähköpostiin.

Oon kuullut, että usein monilla on haaveena työharjottelu esimerkiks Espanjassa tai jossain vastaavassa lämpimässä Etelä-Euroopan maassa, mut käsi sydämellä voin sanoo, et Viro on todellakin potentiaalinen vaihtoehto. Jos et usko, niin kokeilemallahan se selviää. ;)

Old town

Ens perjantaina tää tyttö asettaa kaksoistutkintolakin päähänsä. Vihdoin ja viimein, maltan tuskin odottaa.

AITÄH JA NÄGEMIST!