Laupäev

Meillä suomalaisilla tuntuu olevan erikoisia, tosin toisistaan poikkeavia mielikuvia ja ennakkoluuloja virolaisista. Eksyin googlen maagiseen maailmaan ja sieltä löytyi muutamalta keskustelupalstalta kommentteja virolaisista suomalaisten ihmisten suusta. Iltalehden sivuilta löysin hieman "äkäisen" keskustelun, jossa joku anonyymi kirjoittaja kuvasi virolaisia näin: "Virolaisten luonne on sekoitus saksalaista röyhkeyttä ja ylimielisyyttä sekä mustalaisten epärehellisyyttä!". Suomi24-palstalla joku taas kuvaili, että virolaiset naiset on paljon kauniimpia ja heissä on sellaista ylväyttä ja naisellisuutta, joka suomalaisilta puuttuu kokonaan. Hikipedia puolestaan tapansa mukaisesti kuvasi virolaisia negatiiviseen sävyyn, mutta kuitenkin humoristisella tavalla. Joskus sitä oikeesti jää miettimään, että mistä tällaset ennakkoluulot on saanut alkunsa?

Itselläni ei ole, eikä varmaan koskaan ollutkaan sen suurempia ennakkoluuloja virolaisista, koska ylipäätään oon sitä mieltä, että liiallinen yleistäminen ei oo oikein. Jokainen ihminen on yksilö, kansalaisuudesta riippumatta. Tää lauantaipäivä täällä Tallinnassa totisesti näytti, että meitä on niin sanotusti moneen junaan.

Tein tänään ensimmäisen vapaapäivän kunniaks monta tuntia kestäneen city-kierroksen kävellen. Kiertelin ympäri Tallinnaa, Vanhassa kaupungissa ja sen ulkopuolella. Yhdessä vaiheessa iltapäivää kävelin ihan omissa ajatuksissani kadulla, kunnes joku mies pysäytti mut ja kysy jotain, josta en saanu oikeestaan mitään tolkkua, koska en osaa venäjää. Sitten katsoin tätä miestä vähän hämmästyneenä ja tää kiskas mun laukkua ja alko puhumaan melko vihaseen sävyyn. Pieni paniikki siinä kerkes tulla, ennen kun joku virolaismies tuli siihen väliin, sanoi jotain, jonka jälkeen tää laukunkiskoja (joka oli muuten tainnu nauttia muutaman lasin liikaa) lähti pois. Kiitin siinä sitten kovasti tätä auttajaa, joka totesi hieman heikolla englannilla, että pitäähän nyt naista hädässä auttaa. Ensimmäisen viikon saldo sisältää siis herrasmiehiä, pelottavia laukunkiskojia ja sydämellisiä ja mukavia työkavereita, joten miksi siis laatimaan stereotypioita ja kehittelemään ennakkoluuloja, meitähän on niin monenlaisia.

Seuraavaks vähän kuvia mun kierrokselta...

 

 

 

 

 

 Tallinnasta aukee mulle päivä päivältä ihan uusia puolia. Voin jo nyt sanoo, että Tallinna on paljon muutakin kun vaan Baltic Princess ja shoppailijan paratiisi. Kaupunki on kuitenkin sen verran iso, että siihen tutustumiseen vaaditaan aikaa. Pelkkä päiväristeily ei kerkee antaa paljon, joten ihan kiva, että nyt sitä aikaa löytyy töiden ohella melko paljon. Palaillaan seuraavassa postauksessa. Nägemist!