Work work work

Tänään on jäljellä vielä 7 päivää meren tällä puolen, jonka jälkeen Suomi kutsuu taas. Töissä on kaikki ok ja viihdyn siellä tosi hyvin. Joka aamu kun herään, niin musta tuntuu kivalta mennä töihin. Suomen puolella kärsin usein kroonisesta maanantai masennuksesta, mut täällä sitä ei oo ilmennyt kertaakaan. Oikeestaan rehellisesti sanottuna oon aika sekasin viikonpäivistä, aika kuluu jotenkin tosi nopeesti.

Operointihommat on mun mielestä tosi mielenkiintosia. On ollut jännää huomata, et miten pitkä ja monivaiheinen prosessi se on. Asiakas vaan ostaa itelleen valmismatkan ja lähtee lomailemaan ja nauttimaan elämästä. Kaikki tuodaan valmiina nenän eteen, on majotukset, kuljetukset, aktiviteetit kuten esimerkiks kaiken maailman Husky safarit, valmiit 3 ruokalajin menut odottaa ravintolassa ja mahdollisesti tukena ja turvana matkalla on mukana myöskin opas.Tää kaikki on sitä, mitä Tumlarella tehdään. Me buukataan safarit, revontuliretket, kuljetukset ja tehdään pöytävaraukset ravintoloihin. Siihen sisältyy paljon koneella näppäilemistä ja yhteistyötä yhteistyökumppaneiden kanssa niin sähköpostitse kun myös puhelimitse. Näihin töihin kun motivaation löytää, niin kello vaan juoksee eteenpäin ja tuntuu et työpäivä loppuu kesken ja vois vaan jatkaa ja jatkaa.

Mun omiin työtehtäviin toimistolla kuuluu esimerkiks hintojen ja ravintoloiden menujen kirjaaminen järjestelmään ja niiden tarkistaminen. Lisäks oon saanut myös lähettää booking e-maileja yhteistyökumppaneille, eli lähetän varauksia ja vastaanotan vahvistuksia. Työpäivän aikana tulee useesti myös soitettuu ympäri Lappia ja Helsinkiä tarkotuksena selvittää esimerkiks varattujen bussikyytien kuljettajien yhteistiedot. Muutaman kerran oon soitellut lappalaisiin ravintoloihin ja kauppoihin selvittääkseni niiden aukioloaikoja joulun ja uudenvuoden aikaan. Tänään soitin mm. Rovaniemen seurakuntaan ja kysyin, että olisko mahdollista järjestää pieni tutustumiskäynti Rovaniemen kirkkoon yhdelle japanilaiselle ryhmälle. Tulee siis oltua kontaktissa monenlaisten ihmisten kanssa.

Oikeestaan jokaisen työpäivän aikana ollaan tekemisissä japanilaisten ihmisten parissa ja siihen suuntaan maailmaa kun lähettää esimerkiks sähköpostia, niin tulee huomioida muutama asia. Aina japanilaisen henkilön nimen jälkeen tulee kirjottaa "san", koska siten kerrotaan, että arvostetaan kyseistä henkilöä. Toinen juttu on se, että jos jotain menee pieleen, niin täytyy olla todella pahoillaan tapahtuneesta ja pahoitella tilannetta tyyliin "I'm so so sorry" ja niin edelleen. Aluks tää "san" oli vaikeeta muistaa, mut nyt se tulee kuitenkin jo ihan automaattisesti sinne kirjoitettua. Ihan mielenkiintonen kulttuuriero, eikö?

there it is

Mun työpaikan alakerrasta löytyy ravintola, josta saa edullisesti hyvää ruokaa. Ei siis tarvii kovin pitkälle lähtee taukoo viettämään, joka on tosi hyvä juttu.

Nyt viime päivien aikana oon saanut taas paljon uutta kivaa irti Tallinnasta ja onneks siis ihan vielä ei oo lähdön aika. Nyt on vapaa-ajalla koettu jo Tallinna karaoket ja ensimmäinen tanssitunti. Näistä kahesta on jäänyt mahtava fiilis ja uskon, että lisää kivaa on tulossa. Ens tiistaina meillä on firman "pikkujoulut", jotka tulee varmasti olemaan ikimuistoset. Tässä paikassa on jotain erityistä, uutta ja jännää.
Tallinn is a wonderful city!

Tallinna - kuin uusi maailma